Kaikki edellisessä postauksessa esitellyt pohjitusmenetelmät juontavat juurensa velttikenkätekniikasta. Velttikenkää tehdessä päällinen ja välipohja ommellaan toisiinsa kiinni kengän ulkopuolelta läheltä lestin reunaa. Sen jälkeen kiinnitetään ulkopohja yleensä liimaamalla. Velttikenkää on helppo toteuttaa käsin ompelemalla ja päällisen saa usein istumaan erittäin hyvin lestille.
 |
| Velttikengän läpileikkaus. |
Aikaisemmin näyttämissäni kryptisissä läpileikkauskuvissa näkyy, minkälaisia pohjan muotoja on mahdollista toteuttaa käyttäen käsin ompelua. Vasemmassa yläkulmassa esitelty malli muistuttaa kuppipohjaa. Kuppipohja on ihan yleisesti käytössä tennarimallisissa kengissä ja pohjia voi tilata netistä. Muotokieli aiheuttaa illuusion tasaisen suorasta pohjasta. Kuppipohjien kiinnityksessä käytetään kuitenkin liimaa. Suunnittelin tämän kuppipohjan yhdistettäväksi velttikenkätekniikan kanssa niin, että velttikengän reunuksen avulla olisi mahdollista sulkea kuppipohja tiiviisti välipohjan ympärille. Lopuksi pohjan reuna tikattaisiin kiinni päälliseen. Toinen mahdollinen malli on vasemman alareunan yksinkertaistettu pohjitusmenetelmä. Siinä ulkopohjaan muodostettu ura estää tikkejä hajoamasta jalkineen käytössä.
Vaikka olen sinänsä ideoihin ihan tyytyväinen, jotenkin nyt kuitenkin tuntuu siltä, etteivät nämä kengänpohja-asiat ole ihan loksahtaneet paikoilleen. Pitää ehkä antaa niiden muhia vielä hetki ja palata myöhemmin asiaan. :) Mahdollisesti joudun myös luopumaan jostakin omasta tai sneaker-jalkinemallin pohjan vaatimuksesta; ekologisuudesta, kierrätettävyydestä, joustavuudesta, pehmeydestä, keveydestä, pohjan kuviosta, pidosta tai tuesta kaarelle. Matka kuitenkin jatkuu, seuraavaksi kohti lopullisen tuotteen kaavoitusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti