Kasviparkitun nahan omalaatuisen luonteen tärkein piirre on sen muokkautuvuus. Nahkaa voi maalata ja sen pintaa voi manipuloida esimerkiksi painamalla siihen kuvioita. Jos läpimäräksi kastellun nahan antaa kuivua johonkin muotoon, pitää se tuon muodon. Tämä kasviparkitun nahan tärkein piirre on samalla myös sen heikkous, sillä nahka imaisee itseensä helposti myös kaikki ei-toivotut tahrat. Siksi se ei sovellu kovin hyvin jalkineteollisuuteen, missä käytetään paljon raskaita koneita, höyrykaappeja, kuumailmapuhaltimia ja myrkyllisiä liimoja. Kasviparkitusta nahasta valmistetun tuotteen käyttäjän tulee tietää, että tuotteessa tulee näkymään sade, aurinko ja muut elämän jäljet. Mielestäni juuri tämä kaunis ikääntyminen antaa tuotteelle uniikin ilmeen ja tekee siitä entistäkin arvokkaamman ja rakkaamman.
Kasviparkittu nahka on vanha ja perinteinen materiaali ja
sitä usein työstetään vanhoilla ja perinteisillä menetelmillä. Itse opin
Toscanassa pinnan manipuloinnin lisäksi käsin tehtävän satulasepän tikkauksen.
Ihastuin menetelmään, sillä koen käsin ompelemalla pystyväni paremmin
hallitsemaan sitä, mitä teen ja vältyn virheiltä. Teollinen tasokone tai tolppakone
on tietysti nopeampi työssään ja sopii hyvin niille, jotka koneiden kanssa
tulevat juttuun. :P
Vaikka kasviparkittu nahka onkin vanha ja perinteinen
materiaali, josta on yleensä valmistettu perinteisiä ja koristeellisia
käsitöitä, on siitä myös keksitty valmistaa muun muassa Conversen tennarit,
Vanssit ja jopa Niket. Toscanassa järjestetyn työpajan jälkeen valmistin
kasviparkitusta nahasta kolmen jalkineparin malliston. Halusin yhdistää
perinteiseen materiaaliin ja valmistusmenetelmään moderneja elementtejä.
Muotokieli jalkineisiin on tullut rakastamastani sneaker-maailmasta ja
jalkineiden päällisen pinta on kuvioitu laserilla muistuttamaan sneakereissa
usein käytettyä verkkomaista mesh-materiaalia. Kaikki kengät on koottu käsin
ompelemalla vahalangalla. Mallisto sai nimekseen Bare, sillä se muistutti vuonna 2015 suosiossa olleita paljasjalkakenkiä. :)
Malliston kuvat: Henna-Milla Ärrälä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti