Jalkineen päällisen ja pohjan kiinnittämiseksi toisiinsa on kehitetty monia menetelmiä perinteisistä innovatiivisiin kikkailuihin. Perinteisiä, vanhoja menetelmiä ovat esimerkiksi ompelu, naulaaminen ja liimaaminen. Uudempia ideoita ovat esimerkiksi 3D-tulostus, vetoketjut, nyörit, niitit, nepparit ja erilaiset palapelit ja yhdestä kappaleesta koostuvat kengät. Henkilökohtaisia lemppareitani ovat alankomaalaisen Roderick Pietersin suunnittelemat, innovatiiviset ja liimattomat jalkineet.
Roderick Pietersin töitä
3D-tulostamisen mahdollisuudet ovat kehittyneet paljon viime vuosien aikana ja 3D-tulostaminen on ollut suosittua myös jalkineiden valmistamisessa. 3D-tulostimella voi tulostaa kenkään komponentteja, esimerkiksi pohjan tai koron, tai vaikka koko kengän. Tulostettavien materiaalien kirjo alkaa olla loputon. 3D-tulostettu pohja sopisi tähän projektiin äärimmäisen hyvin, sillä pohjan muodon muokkaaminen ja mahdollisten kiinnityselementtien lisääminen olisi tietokoneella tehtynä helppoa. Silloin joutuisin kuitenkin luopumaan luonnonmateriaalien käytöstä, sillä luonnonkumia ei oppimani mukaan voi tulostaa 3D-tulostimella, sillä materiaali ei kestä enää vulkanoinnin jälkeistä sulatusta. Tulostaminen on myös kallista ja hidasta, vielä, ainakin Suomessa.
Vetoketjut, niitit ja nepparit taas tuovat jalkineisiin rouhean ja rokahtavan ilmeen, mitä en suunnittelemilleni kengille etsi. Yhdestä kappaleesta koostuvassa kengässä pohja ja päällinen voivat olla samaa materiaalia ja pohja on usein vahvistettu tikkaamalla siihen toinen kerros jotakin pohjamateriaalia. Sneaker-jalkinemallin visuaalinen ilme olisi tällä menetelmällä haasteellinen toteuttaa.
Tykkäilen itse käsin ompelusta, sillä menetelmällä on historiaa ja sitä on helppo toteuttaa missä vain. Lähdin suunnittelemaan pohjan kiinnitysmenetelmiä, joissa käytettäisiin ompelua. Kuvissa näkyy läpileikkauksia suunnittelemistani menetelmistä.
Selitän näiden kryptisten kuvien merkityksiä tarkemmin seuraavassa juttelutuokiossa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti